Hejsan!

Missä mun paniikki on?

Tosiaan mulle iski tänään taas vaihteeks todellisuus.....on mahdollista että lähen jo reilun kuukauden päästä...WHAAAAT!?!?!? okei aika varmasti en lähe vielä heinäkuusssa mutta se on kuitenkin mahdollista:)
Eniten kuitenkin ihmettelen sitä että missä mun paniikki viipyy? Koko ajatus tuntuu tosi epätodelliselta ja et siihen on viä tosi paljon aikaa ku lähen....vaikka siihen ei todellisuudessa ole:) Toisaalta on vähän outookin ajatella että lähtee jonnekkin kun ei tiä yhtään mihin, milloin ja kenen luekse:)
Mutta älkää ymmärtäkö väärin vaikka en oo koko juttua viä kunnolla tajunnu oon silti (edelleen) ihan SUPER innoissani lähössä;D ja  VOI EI!! vaan sitä päivää kun tiiän mihin lähen, mun käy jo etukäteen sääliks mun kavereita jotka joutuu kuulemaan mun innostus sekavaa selitystä:) mutta nyt mä sit vaan odottelen paniikkia ja sitä että tajuan koko jutun (ja paikka ja isäntäperhe tietoja):)....Taisin joskus sanoo mun serkullekkin että ne tietää sitten että oon tajunnu tän koko jutun kun ne kuulee että oon sairaalassa kun oon saanu sydänkohtauksen tai jotain vastaavaa....mutta viä ainakaa ei oo sairaalassa käyty;)

Kesäloma:)
Mun kesäloma tosiaan alko pari viikkoo sitten ja vielä en oo oikeen sitäkään tajunnu;) (what is wrong with me?) Tässä viime viikon oon ollu riparilla isosena ja oli kyl taas sellanen viikko et huh hu:) 3 tunnin yö unia, hyttysiä, sekoilua, ja itsensä nolaamista:) mutta kyllähän siä välillä ihan hauskaakin oli ja taas pitäis lähtee leirille juhannuksen jälkeen:) Huomenna olis sit noiden leiriläisten konfirmaatio ja tällä hetkellä pieni vaatekriisi kun en vielä yhtään tiedä mitä päälleni pistän enkä kyllä kaupungillekkaan jaksa lähteä:) mutta me panikoin sitä sit huomenna aamulla.
Vielä pitäis mennä ennen juhannusta mökille (toivottavasti ei sada:)

 ja sit jäädään sinne viettämään juhannusta ihanien ihmisten kanssa:)