Aamulla ensin heräsin aivan väsyneenä eikä asiaa auttanu yhtään että ulkona satoi aivain hullusti vettä. Seuraavaksi sitten koulussa tajusin muutaman mukavan ihmisen toteuttaneen mun suunnitelman (jota en ikinä toteuttanu:() ja jääny kotiin nukkumaan, mutta onneks muutamia piristäviä naamoja kuitenkin löyty:)
Aamu alkoi mukavasti historialla jossa sit kirjotettiin sellaset 5 sivua muistiinpanoja joista ehkä ymmärrän sen yhen sivun. Seuraavaksi sitten vähän political science jossa sit vietettiin tunti combuter labras tekemässä puheita (ja siis vaihtarithan ei näitä puheita tee, koska ne on menossa kilpailuun jonka pääpalkinto stipendiä vaihtari ei voi voittaa. Ja sanompahan/kysympähän vaan että mitkä on mahdollisuudet että vaihtari voittaa ton 25000 dollarin stipendin....none)
Seuraavaksi vähän Life skill:sia, jossa sit alettiin puhumaan taas stra eventseistä ja täytys alkaa pikku hiljaa suunnittelemaan jotain sitä varten. Seuraavaksi multimedia publish ja joo tänään oli sit 2 dvd ja 2 ck kannen suunnittelu työn palautus ( varmaan yks valmiina:)). Seuraavaksi syömään juustohampurilaisia. Loppu päivä sitten art tunneilla ja enkun tunneilla:)
Tänään ois myös ollu lentopallo peli (viimeinen ehkä) ja sitä piti mennä katteleen mutta lopulta ei sit kyytiä ehtiny saamaan ja edelleen ollaan kotona:)
Ja jos joka päivä oppii jotain tänään opin ainakin yhden hyvin tärkeän asian: EN MENE ENÄÄN IKINÄ DONITSIEN KANSSA KOULUBUSSIIN.
Tänään siis koululle saapu meidän donitsi tilaukset. Myydään donitseja hyväntekeväisyyteen fbla clubis. No sitten munhan piti toki saada viätyä donitsit kotiin ja omien lisäksi myös A:n donitsit, koska A lähti koulun jälkeen elementary schooliin tukiopettaa suloisia pikku lapsia:)). Eli minä + 11 pakettia donitseja= HELP!!! ensimmäisenä astun bussiin niin 20 ihmisen päät kääntyy ja kaikki alkaa huutaa: Donats!!!!!! I wanna one, Give me one! ja siinähän sit oikeesti taistelin loppu matkan et sain pidettyä ne ehjänä. Mutta sainpahan ainakin 15 uutta viisivuotiasta kaveria jotka varmaan kyl lopuks suuttu mulle kun en antanu donitseja:P
No kotiin tullessa sitte talossa (ihme kyllä) ei ollut kun yks pikkuinen poika joka sit juoksi ensimmäisenä halaamaan ja huusi: Aneeeraa I love you...aawww ja siis se tapa jolla se sanoo mun nimen on kaikista oudoin jota oon kuullu. Täällä muutenkin joka ikinen sanoo mun nimen eri tavalla mutta suurin osa sanoo sen Aneeda, mutta ykskään ei oo kyllä onnistunu sitä vilä oikein sanomaan:)
Vielä ois pieni tehtävä tekemättä...pitäis kirjottaa se TUHANNEN VIIDENSADAN sanan tarina ja lukea se huomenna luokan edessä, katotaan vaan saanko paperille mitään aikaseks:P
Mutta välillä tämmönen päivä ja huomenna sit yritetään nousta toisella jalalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti